Matkustettiin sitten kolmen koiran voimin Kemijärvelle. Tyttöjen yhteiselo on sujunut hyvin, ollaan ulkoiltu ja levätty, loma kun on. Tänään ulkoilimme sitten kahden tytön ja kuuden koiran voimin kun lähdettiin metsään Lauran, Väiskin ja Miinan kanssa. Minulla niitä koiria sitten oli neljä kun gööttien lisäksi Rollepappa pääsi mukaan. ONNEKSI vain yhtä koiraa tarvitsi pitää hihnassa. Hiukkasen vaadittiin kärsivällisyyttä neljän hihnan ja koiran kanssa tuossa pikku pätkällä ennen kuin metsään päästiin. Minulla oli kamera ja otin kuviakin.

Koko koirakattaus nameja kyttäämässä. Ei me mitään roturasisteja olla, mutta pystykorva sen olla pitää!

Tirpalla ei ole päätä eikä Naavalla kuin yksi jalka. Kun laittaa koirat yhteen niin ihan hyvin liikkuvat.

Karkin mielestä tapahtui jotain huolestuttavan epäilyttävää ja sille piti sanoa wufwufwuuuf ja pomppia vielä tehostukseksi.

Tirpalla on tuumaustauko.

Naden epilepsiakohtaus vol miljuuna

Tirpallakin tuntuu olevan taipumusta siihen. Naava yrittää elvyttää siskoaan.

Ja jopa Karsulla!

Omalla pihalla parhaat painihetket.

Ja sitten edestäpäin.

Tirpukka esiintyi kauniisti ja oli tohkeissaan. OIkeastaan kummallisen tohkeissaan koko päivän, oikeastaan kiukkuinen, pörisi ja murisi vain kaikille tykö tuleville. Ei alkuunkaan Tirpan tapaista. Iltapäivällä kyllä sitten liehiteltiinkin kaikkia oikein olan takaa. Kehä meni hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei me juurikaan ole harjoiteltu. Sen kyllä sitten huomasi kun yritettiin Saanan kanssa ottaa seisomakuvaa, ettei pikkulikka osaa paikallaan seisoa, eikä varsinkaan minkään kummallisten pyttyjen vieressä. Toivottavasti nyt sitten saisinkin niitä kuvia jossain vaiheessa tänne asti :).

Pieni missi nukkuikin sitten koko illan ja seuraavan päivän kun kotiin päästiin. Omistaja on edelleenkin hieman pöllämystynyt.

Laitetaanpa tänne nyt sitten vielä arvostelu. Lie vaikka olisi viimeinen laatuaan.

"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen vielä aavistuksen kapea pää. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen ylälinja. Täyteläinen eturinta. Riittävät etukulmaukset, oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu aavistuksen jäykästi takaa, yhdensuuntaisin askelin."

Tuomarina siis Leni Finne.

Saas nyt nähdä mihin seuraavaksi. Ehkä pieni näytelmäinnostus pääsi puraisemaan.

Tirpan kanssa on edelleenkin työn alla sivulle tulo. Se on ollut työn alla kohta kaksi vuotta, mutta aika laiskasti, joten ei se ihme, ettei se sitä vieläkään kunnolla osaa. Tai ainakaan kokonaan ilman käsiapuja. Luulen, että nyt alkaa kuitenkin pikku hiljaa tapahtua. Jollain tasolla tuo pikkukoira on kyllä yksinkertaisempi kuin Naava tai todennäköisemmin kyse on siitä, etten osaa kouluttaa sitä. Jotkut asiat se oppii todella helposti ja toiset tuntuvat niin vaikeilta. Olen taas alkanut naksuttelemaan sille, että saisin sen hiukkasen oma-aloitteisemmaksi. Toisaalta nautin siitä, että se odottaa rauhassa minulta jotain apuja kun taas Naava olisi siinä ajassa jo tarjonnut miljoonaa asiaa ja huutanut suoraa huutoa. En tiedä, molemmissa on puolensa. Tirppa purkaa turhautumisensa lähinnä siihen, että se käy tuuppimassa kuonollansa kaikkea lähellä olevaa. Toinen sen bravuuri on tassujen käyttö, ehkä tuon koiran sukupuussa on jotain apinaakin, niin paljon se tassujaan kaikkeen toimintaan tunkee.

Toinen työn alla oleva juttu on paikallaan olo, sekä makuulla että istuen. Sitten olen myös aloittanut kaukokäskyjä, istu-maahan-juttua. Ajattelin nyt kokeilla opettaa Nilalle niin, että palkka on alusta alkaen sivulla tai takana, jos se vaikka alusta alkaen oppisi olemaan paikoillaan. Seuraamista olen miettinyt, mutta en oikein tiedä mistä lähtisin liikkeelle ja mihin siitä etenisin.

Naavalle olen huvin vuoksi alkanut opettaa jotain voittajan juttuja; ruutua ja kaukoja. Ne menee kyllä tosi hyvin, mitä nyt kamalan häsläyksen ja älämölön kanssa. Voisikin jotenkin yhdistää noiden kahden parhaat puolet niin minulla olisi täydellinen kisakoira :). Nilan hermot ja Naavan opitut jutut. Hah, ehkä elämä olisi sitten liian helppoa.

Syntymäpäiviä juhlittiin mökillä Kypäräjärven rannalla maksalaatikkokakun kera. Kakun päivänsankari joutui jakamaan valitettavasti pikkusiskonsa kanssa. Olisi varmasti onnistunut sen tuhoamisessa yksinkin.

Aurinko taisi just häikäistä kun kuva otettiin.

Sunnuntaina piipahdin koiranäyttelyssä Nennaa ja Metkaa seuraamassa ja jotenkin kummallisesti tuli sitten itsellekin mieliteko näyttelyyn. Siinä huumassani ilmoitin sitten Tirpan Rovaniemen ryhmänäyttelyyn, joka on elokuussa. Voi käydä siellä mutkan ja sen jälkeen taas vannoa, etten enää ikinä rahojani moiseen haaskaa, jonka jälkeen menee korkeintaan puoli vuotta ja sitten taas innostun. Tuli jopa sellainen olo, että voisin ilmoittaa Naavankin. Saa nähdä. Nämä minun prinsessani kun eivät varsinaisesti mitään kedon kauneimpia kukkasia ole niin sinänsä ei mitään paineita ole. Tai siis jos minun mielipidettäni kysytään niin totta kai ovat, mutta rotumääritelmä ja tuomarit eivät ole ihan samaa mieltä :).

Neiti T lähti myös tänään onnellisena uimaan sorsien perään ja kun oli niitä lähellä painui pikkukoiralla korvat päätä myöten ja häntä alkoi heilumaan, jonka takia meinasi hukkkumiskuolemakin tulla. Olen luullut, että tuossa pikkukoirassa asuu myös vähän metsästäjää, koska se on niin kiinnostunut linnuista. Olin väärässä, se haluaisikin mennä niitä(kin) mielistelemään ja moikkaamaan. Hassu koira. Tuli kyllä heti pois kun pyysin.

Ja kuvia on otettu, minä ja pikkuveljeni, jonka otokset huomaa laadusta.

Vierailla kallioilla eli Karjalansaaressa luonnonsatamassa yöpymässä

Nade

Tirppa oli niin onnellinen saadessaan touhuta ympäri ämpäri saarta

"Nää pitäisi kyllä laittaa..."

"Mutta pärjätään me ilmankin"

"Täältä me nyt tultaisiin sitten"

Lapset uimassa, tarkalleen ottaen vain toinen ui...

Se sukeltaa kanssa, mutta siitä ei tullut kuvia.

Onneksi lempparitäti rakastaa Nadea, vaikkei se osaakaan uida.

Nilahan on kyllä itse itselleen opettanut jos ja vaikka mitä. Viime viikolla hän esimerkiksi opetti kongia uimaan. Nilahan saattaa syödä kongia vaikka 5 tuntia putkeen vaikkei siellä mitään olisikaan. Nyt sitten kongi tipahtu vahingossa vesikuppiin, jolloin se ilmeisesti maistui entistä paremmalle vaikkei siellä mitään enää ollutkaan. Nila sitten kävi aina tiputtamassa kongin vesikippoon, antoi kellua vähän aikaa, otti pois ja meni nuolemaan sitä ajaksi x matolle, jonka jälkeen toisti kaiken uudelleen. Tätä jatkui ehkä noin neljä kertaa, jonka jälkeen pistin kongin kaappiin. What a shame.

Tapaus Rotta on myös mullistanut Nilan maailman. Rotta on kylläkin poistunut jo keskuudestamme kolmen viikon jälkeen. Nila rakasti Rotan rikki kirjaimellisest. Ostin työpaikan kirpparilta koirille pehmoleluja, joista Nila rakastui Rotta-rottaan. Ensimmäisen viikon Rotta oli Nilan suussa taukoamatta, eikä Naava saanut siihen koskea. Rottaan ei tullut edes reikiä ensimmäisinä päivinä, vaikka yleensä kaikki pehmolelut tapetaan muutamassa minuutissa. Rotta otettiin mukaan ruokailemaan ja Rottaa opetettiin myös lentämään ja uimaan. Eräänä aamuna Rotta oli lentänyt kahvikuppiini tiskialtaaseen. Tirppa osaa heitellä tavaroita varsin hyvin koiraksi. Luulin, että Naava on hyvä heittelemään, mutta Tirppaan verratessa jää auttamatta kakkoseksi. Rotta ei kuitenkaan enää kestänyt yhdessä koossa ja eilen heitin roskiin Rotan viimeisen palasen. Onneksi Jatta-täti osti Tirpalle tilalle vauvojen aktiviteettilelun, jossa on peili ja kirja ja erilaisia taskuja. Sekin on aika kiva Tirppiksen mielestä.

Viime viikolla avattiin uimakausi. Tai Naava kasteli jalkansa hyvin tohkeissaan, Tirppa kyllä kävi ihan uimassa asti. Ihanaa omistaa uiva koira! Pitäisi käydä ostamassa joku kelluva lelu ja olla sitten nakkaamatta sitä jokeen, joka virtaa. Aina ei ole kaikki lepakot ihan tapulissa minulla.

Huomaan, etten kirjoita Naavasta yhtään niin paljon kuin Nilasta. Se vain on vieressäni ja omistaa elämänsä minun rakastamiselleni ja ruualle, pieni hobittikoirani <3.

Kuvat puhukoon puolestaan. Mestariotokset antavat edelleenkin odottaa itseään...

And it's OOON!

"Älkää viitsikö kiusata!"

Naavan norppailut, keväällä lumessa ei millään voi vaan juosta ja olla, pakko möyriä!

"Ite oot norppa!"

Jäällä oli myös kuollut poro, Tirpan ilmeestä päätellen se haisi aika pahalle.

Vai oliko sekin sittenkin norppa?'

Taistelevat metsot...siskot?

Älä sinä kuule mulle ala ollenkaan.

Taas on ihan vahingossa kulunut hirveän paljon aikaa, enkä ole tännekään saanut mitään kirjoitettua. Eipä oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista olekaan tapahtunut, ihan normaalia eloa vain. Edelleenkin vietetään harrastusten osalta hiljaista kautta. Ilman autoa kahden koiran kanssa harrastaminen on ihan liian vaikeaa. Minulle siis, tiedän kyllä niitäkin, jotka sitä tekevät ihan helposti. En varsinaisesti usko, että tytöt siitä edes kärsivät, mutta poden kyllä jatkuvaa huonoa omatuntoa. Jos on aktiiviset koirat niin pitäisi itsekin jaksaa olla aktiivinen...huoh. Kyllähän me ulkoillaan, leikitään ja touhutaan kaikkea muuta, mutta aina se oikea harrastaminen on eri juttu...ehkä sitten taas kesällä.

Liekö johtuu keväästä, mutta molemmat tytöt on äärettömän energisiä. Lenkeillä riehutaan kuin viimeistä päivää ja Naava on itseasiassa melkein innokkaampi riehuja kuin Tirppa. Tirppa aina välillä katsookin huuli pyöreänä hullua isosiskoa. Talvella kun sitä ei oikein pikkusiskon kanssa riehuminen inspannut. Tirppa on toteuttanut itseään sitten tuhoamisella. Minulla ei taida olla yhtään ulkoilutakkia tai housuja, jonka taskuja ei olisi syöty rikki. Niissä on voinut olla ruokaa! Tirpan listalle ovat päätyneet myös yhdet kengät. Jokaista mattoa on alettu jyrsimään kuten myös keittiön sohvaa. Viime viikolla yhtenä iltapäivänä kämppää tuhoja siivotessani olin jo varma, että sille on etsittävä koti jonkun huippuaktiivisen ihmisen luota. Surin sitä yhden iltapäivän, itkin muutamat itkut, kävin lenkillä ja huomasin, että ehkä se sittenkin saa jäädä. Nyt sitten palattiin taas takaisin sitruunapantaan eikä sen jälkeen tuhoja ole tullut.

Nila ei huuda, mutta panta kuitenkin reagoi kolahduksiin ja pamauksiin niin se ei ilmeisesti uskalla alkaa hajottamaan mitään. Olen diagnosoinut sille murrosiän ja tylsistymisen, eroahdistuksesta tuskin on kysymys. Rauhassa ne jäävät aamuisin sinne nukkumaan kun lähden töihin ja tuhoja tapahtuu lähinnä silloin kun yksinolo venyy yli 6 tunnin. Ei vaan pieni koira jaksa olla tekemättä mitään. Lisäksi se liittyy aika vahvasti ruokaan. Kaikki millä on jotain tekemistä ruoan kanssa on revittävä auki. Ja kun ei minun nenällä kerrota mikä on sattunut koskettamaan jotain ruokaan liittyvää. Eikä ole mahdollista laittaa yhtään huonetta tyhjäksikään.Tirpalle ei muuten enää sisällä piilotella nameja!

Nyt ollaan pääsiäisen vietossa Kemijärvellä ja toivottavasti säät suosisivat, että päästäisiin keväthangille hiihtelemään. Junamatkalla ilostuin kovin pikkuneidin käytöksestä, koska se nukkui koko matkan vaikka vaunu oli täynnä koiria. Siellä oli jopa yksi ihana pikkuriikkinen chihu, jonkalaiset yleensä lietsovat Nilan aivan sfääreihin kun ne on niin ihania. Ehkä tämäkin joku aikuistumisen merkki...? *toiveikkaana*

Aikuistumisesta tulikin mieleeni, että Naava ihan oikeasti täyttää kesällä viisi! Mihin aika oikein menee? Naavasta kyllä alkaa huomata aikuisen koiran käyttäymistä. Syynä voi olla myös se, että sitä vertaa erityistapaus Tirppaan, mutta ehkä ihan oikeastikin. Se on aivan uskomattoman ihanaa, en kestäisi kahta lasta kerrallaan.

Ettei nyt kenellekään jäisi epäselväksi niin kaikesta huolimatta Tirppa on aika kiva pieni koiralikka niin paljon kuin se minulle harmaita hiuksia aiheuttaakin. Taidanpa minä siitä tykätäkin aikas paljon.

Jos vaikka kuviakin löytyisi kamerasta.

Tämähän oli ihan selvä juttu, vain typerys (eli kämppikseni Lellu) jättää kauppakassin lattialle vessassa käynnin ajaksi! Siellähän on iltapalaksi aiottua tuoretta leipää, josta ihan hyvin joutaa puolet pikku koiran suuhun, koska hänellä on N-Ä-L-K-Ä!

(en jaksanut taaskaan kääntää) Keittiön pöydällä hyppinen on meidän koirille ihan sallittu juttu, ainakin jos siellä on tomaatteja, joita on kiva repiä sitten ympäri keittiötä. Mattojen alla on aina muru tai pari ja niitä liukuesteitä on ihaaaanaa jyrsiä. Harmittavasti vain tuoli kaatui kaiken hauskanpidon keskelle. (Koko "ihanuus" ei paljastu kuvasta).

Joskus vähän yksi pikkukoira kiusaa isosiskoa, mutta ei paljonkaan..

Koska eihän tällainen voi olla mitään muuta kuin enkeli? Vai miten se nyt olikaan...hmmmm..