Olimme Naden kanssa eilen siis lauantaina Polvikankaalla haun loppukokeen pimeä osuudessa. Otsikko oikeastaan kertookin jo sen oleellisimman, vaikka itse asiassa se koe meni aika hyvin. Olen suhteellisen kova jännittämään ja tämän kokeen jännittämiseen havahduin oikeastaan vasta muutamaa tuntia ennen h-hetkeä. Sinä päivänä oli niin paljon kaikkea muuta. Eniten minua jännitti etsintäsuunnitelman teko (päiväkokeessa menin siinä vaiheessa ihan puihin ja tein suunnitelmaa varmaan vartin) ja se, pysyykö Naava hallittavuusosiossa paikallaan. Etsintäsuunnitelman teko meni ihan hyvin. Paikallaan Naava ei pysynyt niin kuin jo ennalta arvasin. Oikeastaan muutenkin koko hallittavuusosio meni vituilleen. Lähinnä minua kyllä nauratti, Naava vaan on siinä vaiheessa niin kierroksilla, ettei se pysty keskittymään mihinkään epäolennaiseen. Tämä ei kyllä tarkoita, etteikö se metsässä olisi hanskassa. Itseasiassa koiran ohjattavuus alueella on erinomaista, sanoi testaaja :).  Jotenkin se tilanne ennen alueelle siirtymistä on vain niin kaoottinen; minua jännittää ja se näkyy. Eikä sekään tietenkään lisää hallittavuuden onnistumista, etten minä oikein jaksa ikinä harjoitella sitä....kröhöm.

Niin sitten itse haku. Pimeä kokeessa aikaa on se 45 minuuttia ja alue on kolme hehtaaria. Naava oli tainnut ensimmäisen 5 minuutin jälkeen löytää ja ilmaista kaksi ensimmäistä maalimiestä. Alueella on siis kaiken kaikkiaan kolme. Ilmaisut ei olleet ihan parhaasta päästä, mutta ihan hyviä kuitenkin. Ja sitten se mihin se koe kaatui. Kun kolmas maalimies löytyi, oltiin juuri suunnistajan, testaajan ja maalimiesten kanssa kaikki samassa rykelmässä ottamassa suuntaa. En tiedä johtuiko tästä vai mistä, mutta Naava päätti ilmaista maalin vain haukkumallla minulle edessä, ei tullut olleenkaan sivulle. Ajattelin, että ilmaisee hajua tai jotain esinettä, jonka joku on vahingossa tiputtanut. Tiesin, että joku sillä on, mutta kun ei kerran kunnolla ilmaissut niin en hyväksynyt. Jatkettiin matkaa ja Naava juoksi maalille uudelleen, jonka jälkeen tuli kertomaan ihan moitteettomasti. Auts. Se kävi siis maalilla kaksi kertaa ja tämä on sitten jättö, jota loppukokeessa ei saa tulla. Harmittavan pienestä jäi kiinni ja oikeastaan tuossa oli vaan paska tuuri. Hieman kyllä vitutti, mutta minkäpä teet.

Olen kyllä todella tyytyväinen joka tapauksessa Naavaan, se teki aivan mahtavasti töitä ja kun treenivuosia alkaa olla takana useampi, niin on suhteellisen helppo toteuttaa sitä maan kuulua mantraa "Luota koiraasi".  Naava on maastossa äärettömän helppolukuinen koira ja vaikka papereissa nyt lukeekin jättö, niin ei Naavalta voi oikeasti ketään sinne jäädä. Sellainen elämä alkaa aina kun me jotain löydetään. Ihana etsintäpossuni.

Ollaan nyt käymässä päiväseltään Kemijärvellä, koska toin Kirsikan tänne talvilomalle. Se siis menee talveksi seisontaan ja nyt ollaan sitten huhtikuun alkuun asti autottomia. Viime talvi oli sellaista saikkausta, ettei minulle hermot, eikä etenkään rahat riitä. Vanha auto ei kestä nykyajan talvia, ei ainakaan ilman autotallia. Käytännössä tämä  tarkoittaa sitä, että treenaaminenkin jää vähän vähemmälle. Kyllä me varmaan välillä saadaan kyyti pummittua, mutta omaa autoa ei kuitenkaan ole.

Marraskuussa olisi vielä koe, en tiedä mahdutaanko me enää siihen ja toisekseen saadaanko jostain kyyti. Mielellään kyllä menisin vielä Naavan kanssa uudelleen jos vaan onnistuisi.