Päätin nyt vihdoin ja viimein aloittaa Naavan treenipäiväkirjan pidon blogin muodossa. Ehkä saan kirjoitettuakin kun kuvittelen, että joskus joku tätä lukeekin.

Ihan pohjustukseksi jos joku vieras tänne sattuu niin Naavan kanssa on treenattu 2,5 vuotta etsintäjuttuja Oulun seudun etsintäkoirien riveissä. Pääpaino on ollut haussa ja nyt ollaan pikku hiljaa alettu jäljestääkin. Naava on suorittanut hausta Pelastuskoiraliiton perus päivä- ja pimeä kokeet. Syksyllä olisi tarkoitus mennä loppukokeeseen. Naavan ilmaisu on kertova ilmaisu ja mikäli joku sen kanssa tahkoaa, voi täältä löytää vertaistukea.

Sitten siihen tämän päivän treeniin. Olin parin kemijärveläisen ei-pelastuskoiraharrastajien kanssa treenaamassa. Naavalle tehtiin n.500 m pitkä jälki, jossa oli 4 esinettä. Päässä viimeinen esine ja purkki. Ilma oli tuulinen ja välillä satoi, jälki oli tunnin vanha ja Naava ajoi sen tosi hienosti. Yllättävän tarkkaan meni, vaikka ajattelin tuulen siirtävän hajua. Esineille pysähtyi, ainoastaan yhdestä pyyhälsi ohi, mutta kun itse pysähdyin, palasi takaisin.

Jäljennosto on omalta osaltani jonkinlaista hösellystä, pitäisi kaiketi harjoitella näitä. Sitten voisi ehkä pikku hiljaa alkaa miettiä esineiden ilmaisua. Kun pysähtymisestä naksauttaa, Naava haukkuu jo automaattisesti kun komentaa minua namin kaivamisessa. Ehkäpä se siitä siis urkeentuu.

Ai niin, käytiinhän me tokoilemassakin, mutta taas jotenkin kummallisesti ei tee mieli kirjoittaa siitä mitään. Seuraamisen käännöksiä otin ja hienostihan ne menee kunhan ei tarvitsi säntäillä häiriöiden perään. Sitten otettiin paikallaanmakuuta, jossa pysyi kyllä hienosti, mutta olinkin itse ihan lähellä. Kyllä kai tuo, kun vaan itse jaksaisi. Missäs sitä tokomotivaatiota taas myytiinkään?