Niin, otsikko sen jo kertookin. Nyt on taas tullut koirankoulutusinnostus. Se on kestänyt jo useamman päivän, tiedä vaikka olisi pysyvämpääkin laatua.

Tirpan kanssa on edelleenkin työn alla sivulle tulo. Se on ollut työn alla kohta kaksi vuotta, mutta aika laiskasti, joten ei se ihme, ettei se sitä vieläkään kunnolla osaa. Tai ainakaan kokonaan ilman käsiapuja. Luulen, että nyt alkaa kuitenkin pikku hiljaa tapahtua. Jollain tasolla tuo pikkukoira on kyllä yksinkertaisempi kuin Naava tai todennäköisemmin kyse on siitä, etten osaa kouluttaa sitä. Jotkut asiat se oppii todella helposti ja toiset tuntuvat niin vaikeilta. Olen taas alkanut naksuttelemaan sille, että saisin sen hiukkasen oma-aloitteisemmaksi. Toisaalta nautin siitä, että se odottaa rauhassa minulta jotain apuja kun taas Naava olisi siinä ajassa jo tarjonnut miljoonaa asiaa ja huutanut suoraa huutoa. En tiedä, molemmissa on puolensa. Tirppa purkaa turhautumisensa lähinnä siihen, että se käy tuuppimassa kuonollansa kaikkea lähellä olevaa. Toinen sen bravuuri on tassujen käyttö, ehkä tuon koiran sukupuussa on jotain apinaakin, niin paljon se tassujaan kaikkeen toimintaan tunkee.

Toinen työn alla oleva juttu on paikallaan olo, sekä makuulla että istuen. Sitten olen myös aloittanut kaukokäskyjä, istu-maahan-juttua. Ajattelin nyt kokeilla opettaa Nilalle niin, että palkka on alusta alkaen sivulla tai takana, jos se vaikka alusta alkaen oppisi olemaan paikoillaan. Seuraamista olen miettinyt, mutta en oikein tiedä mistä lähtisin liikkeelle ja mihin siitä etenisin.

Naavalle olen huvin vuoksi alkanut opettaa jotain voittajan juttuja; ruutua ja kaukoja. Ne menee kyllä tosi hyvin, mitä nyt kamalan häsläyksen ja älämölön kanssa. Voisikin jotenkin yhdistää noiden kahden parhaat puolet niin minulla olisi täydellinen kisakoira :). Nilan hermot ja Naavan opitut jutut. Hah, ehkä elämä olisi sitten liian helppoa.