Treenipaikkana ihana Makkaraharju, joka on kyllä kaikin puolin ideaali sekä jälkeen, että hakuun. Flätti Smartilla oli etsintä, jossa minä sain toimia suunnistajana, pysyin kuta kuinkin kartallakin koko ajan. Ehkä se taas tästä, tämän tytön suunnistustaito nimittäin.

Sillä välin kun me oltiin etsinnässä, teki Kati Naavalle jäljen. Se jälki vanhenikin sitten melkein kolme tuntia, eikä Nade ole tainnut ikinä niin vanhoja jälkiä ajaakaan. Pienen vaikeutuksen toi myös marjastaja tollereineen, jotka olivat poimimassa niitä marjoja just meidän jäljen päältä. Pituutta taisi olla se 300 m ja esineitä 5, joista nousi neljä. Mentiin taas aika vauhdilla ja puitteet huomioon ottaen hienosti, lopussa jälki meni hukkaan ja viimeinen esine jäi löytämättä. Päässä ollut Kati kuitenkin löytyi, luultavasti osittain ilmavainullakin. Kirsi oli perässä kävelemässä ja ohjeeksi saatiin ainakin pidempi liina ja se, ettei ainakaan tuoreempia jälkiä tarvitse olla. Mahdollisuuksien mukaan nyt sitten vanhennellaan, ensi viikolla meillä kuitenkin on oma etsintä.

Tirppa sai ihan vimppana hienman kirmata, kaksi maalia, toinen kokonaan peitetty. Hianosti meni, mutta pitkä autossa odottelu oli näköjään käynyt pikkukoiran hermoille, piippausta ilmeni ja oli muutenkin kierroksilla. Voi olla, etten ehkä enää mieluusti jätä sitä viimeiseksi treenattavaksi, tekee vaan hallaa treenille. Kolme tuntia on piiperolle piiiiiitkä aika odottaa.

Tänä aamuna sitten meidän aikuinen koira pissasi lattialle. Jos vesikupin pohjalle on tippunut yksi raksu niin totta kai se kuppi pitää juoda tyhjäksi, että sen raksun voi syödä. Täysin loogista.