Kun otin toisen koiran, lupasin pyhästi, että omistan molemmille koirille päivittäin kahdenkeskisiä hetkiä. En ihan tajunnut silloin mitä lupasin. Myöhemmin muutin sen siihen, että jos edes muutaman kerran viikossa. Totuus on nyt sitten se, että treenien lisäksi hyvä jos kerran. Kyllä, olen huono ja laiska koiranomistaja.

Tänään sitten päätin omistaa aikaa Tirpalle. Jostain syystä se on helpompaa sen kanssa, Naava ei hypi seinille ja riudu jos aktiviteetit jäävät vähemmälle. Naava on saanut sitä kahden keskistä aikaa kolme vuotta, sen kanssa on saatu luotua jo aika hyvä suhde.

Aamu aloitettiin tokoilulla (tai siis minähän herään lomalla puolen päivän jälkeen...). Ilokseni tehotreeni perusasennosta ja maahanmenosta on toiminut. Kummatkin sujuvat suht hyvin. Joku neuroosi minulla kai tuon maahanmenon kanssa on, kun Tirppakin on näköjään alkanut tarjota sitä kaikkeen. Naavallehan se on ratkaisu kaikkeen ja varmin liike. Ehkä se johtuu siitä, että molemmat ovat oppineet sen ihan sheippaamalla. Noudon ajattelin ottaa seuraavaksi tehotreeniin ja jos sitäkin jaksaisi sheipata. Tällä hetkellä Tirppa länttää itsensä maahan (kaikkiin liikkeisiin alkaa liittyä vähintään yksi maahanmeno), iskee tassunsa kapulan laipoille ja murinan kanssa käyttää kapulaa äkkiä suussa. Yritäpä siinä sitten vakavana kouluttaa koiraa. Ehkäpä se siitä. Nila on muuten koko ajan hiljaa kun sen kanssa touhuaa. IHANAA!

Naavan kanssa on projektina makuulta seisomaan nousu ja hiljaa harjoittelun oleminen. Käytännössä me enimmäkseen tehdään ei-yhtään-mitään tai ainakin yritetään sitä. Naava tekee kaiken osaamansa ja minä odotan, että se vaan olisi rauhassa ja hiljaa. Pääsee tekemään jotain jos on hiljaa ja rauhoittuu. Tekee hyvää molemmille, myös minun kärsivällisyydelle. Pitäisi kehitellä jotain muutakin uutta kun ei aina vaan jaksa hinkata tuttuja liikkeitä. Taitaa vaan olla, että VOI ja EVL liikkeisiin tarvitsisin jo jonkun ohjausta.

Päivällä luonamme vieraili Laura Miina pohjisvauvan kanssa ja tytöt sai vähän rällätä. Illalla lähdimme vielä "hillaan" ja "lintuja katsomaan" Vilman ja Juhanan kanssa. Minä löysin yhden kypsän hillan ja Juha näki ketun, että ehkä se oli ihan kannattava reissu. Tässäpä kuvia sieltä.

 

Jängällä

Näitä saa sitten katsoa niskat kipeänä kun en jaksanut kääntää. Tirppa 9,5kk ja Vilma 12 vkoa ovat kyllä henkisesti ihan samalla tasolla...

Vilma söpöliini

Lapset leikkii