Niinhän siinä sitten jotenkin kumman lailla meidän Rovaniemen missikisareissussa kävi, että kotiintuomisina oli SERT ja ROP. Ei turha reissu alkuunkaan siis. Allekirjoittanut oli niin varma hieman huonommista tuloksista, että lupasi tarjota matkaseuralaiselleen eli Jatalle ravintolassa ruoan, kuohuviiniä ja kakkua mikäli jotain niin ihmeellistä kuin serti saataisiin. Nyt niistä lupauksista on lunastettu kaikki paitsi se kakku. Mustikkapiirakkaa kyllä tarjosin.

Tirpukka esiintyi kauniisti ja oli tohkeissaan. OIkeastaan kummallisen tohkeissaan koko päivän, oikeastaan kiukkuinen, pörisi ja murisi vain kaikille tykö tuleville. Ei alkuunkaan Tirpan tapaista. Iltapäivällä kyllä sitten liehiteltiinkin kaikkia oikein olan takaa. Kehä meni hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei me juurikaan ole harjoiteltu. Sen kyllä sitten huomasi kun yritettiin Saanan kanssa ottaa seisomakuvaa, ettei pikkulikka osaa paikallaan seisoa, eikä varsinkaan minkään kummallisten pyttyjen vieressä. Toivottavasti nyt sitten saisinkin niitä kuvia jossain vaiheessa tänne asti :).

Pieni missi nukkuikin sitten koko illan ja seuraavan päivän kun kotiin päästiin. Omistaja on edelleenkin hieman pöllämystynyt.

Laitetaanpa tänne nyt sitten vielä arvostelu. Lie vaikka olisi viimeinen laatuaan.

"Oikeat mittasuhteet, riittävä luusto. Oikealinjainen vielä aavistuksen kapea pää. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen ylälinja. Täyteläinen eturinta. Riittävät etukulmaukset, oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu aavistuksen jäykästi takaa, yhdensuuntaisin askelin."

Tuomarina siis Leni Finne.

Saas nyt nähdä mihin seuraavaksi. Ehkä pieni näytelmäinnostus pääsi puraisemaan.