Kesää on taas kulunut ihan kiitettävästi. Naava ja Nila olivat tosiaan puolet kesäkuusta ja hiukan heinäkuustakin hoidossa kun äiskä reissasi. Tytöillä oli kuuleman mukaan kaikki mennyt hyvin ja omistajakin sai tuulettaa itseään koiratta. Ja olipahan ikävä, nyt on sitten ollutkin yli-innokas ja aktiivinen koiranomistaja touhuamassa lastensa kanssa.

 


Kemijärvellä ehdittiin olla viikon verran. Nila kävi moikkaamassa Juhan saksanseisoja vauvaa Vilmaa ja Lauran pohjanpystykorvaa Miinaa. Kumpikaan ei saanut minussa aikaan pienintäkään pentukuumeen hiventäkään, luulen, että seuraavaa virusta saa odottaa KAUAN. Kemijärveltä lähdettiin sitten mökkiä kohden ja mökiltä kohti venettä. Veneellä ollaankin vietetty nyt melkein viikko ja Tirpastakin on sukeutunut pieni laivakoira. Naava on joka kesä veneellä ollutkin ja Naden elämässä kaikki on hyvin niin kauan aikaa kunhan se saa olla mukana menossa. Kulkuneuvolla, paikalla, ajalla, millään ei ole väliä kunhan minä olen mukana ja mielellään mahdollisimman lähellä.

Veneeseen nostaminen on tosi jänskää Tirpalle, mutta sisätiloissa oleskelu menee kuin vettä vaan. Olen uittanut Nilaa kepin kanssa melkein päivittäin ja kyllä siitä uimari tulee. Jos keppi uppoaa, se haetaan sukeltamalla. Sinänsä on hullunkurista, että vesi on välillä myös hirmuisen pelottavaa, eikä Nila ole ollenkaan varma omista uimataidoistaan. Kepin himossa kaikki pelot kyllä tuntuu unohtuvan. Naava on lopettanut viimeisenkin uimisen, Nilan auktoriteetti (?) on ilmeisesti niin vahva, ettei Naava uskalla hakea keppiä vaikka Nilaa ei päästäisikään tilanteeseen.

 

Nilasta on kehittymässä oikea pikku natsi ja Naava raukka vaan on niin nössö.  Totta kai minä estän sen terrorisointia, mutta kun se vaan on vahvempi luonne sen suhteen  niin kaipa sen sitten on määrättävä. Minun göötit ovat ihan eri puusta veistettyjä. Naava on toisten koirien kanssa tosi nössö ja pelkuri, ihmisten suhteen epäluuloinen, mutta ei alkuunkaan niin pehmeä kuin Nila. Nila on toisten koirien kanssa aika täpäkkä, mutta ihmisten suhteen niin mielistelevä ja nössö, että aika ajoin olen helisemässä sen kanssa. Tosin nyt hoidossa olon jälkeen olen tehnyt huomion, että Nila on ruvennut minun tytöksi. Aikaisemmin se oli Naavan koira ja minä olin vasta toissijainen sen maailmassa. Nyt se on kääntynyt toisinpäin. Tänään se jopa karkasi veneestä minun perään ja eihän siinä muuten mitään, mutta kun se ei ole kertaakaan aikaisemmin uskaltanut yksin veneestä hypätä. Naava kiltisti ja uskollisesti odotti veneessä kun Tirppa rallaa pitkin satamaa etsimässä äippää. Metsässäkin on tosi tarkkaa, että minä pysyn tallella, aikaisemmin se kyttäsi vain Naavaa.

 

Ehkä joku aikuistuminen on alkanut kun alkoi juoksukin! Naava aloitti juoksunsa ja Tirppa heti siihen perään. Olen aika järkyttynyt ja niin tuntuu olevan koko muukin maailma. Henkisellä ja fyysisellä kehityksellä ei tunnu olevan pienintäkään yhteyttä, olen sen kyllä todennut jo aiemminkin.



1746492.jpg


Suuren suuret laivakoirat, joita on joka satamassa ihastellut vähintään joku. Ovat kuulemma just kompaktin kokoisia veneilyyn :) Äitin takapuolikin pääsi näköjään kuvaan.

1746505.jpg
Mua ei pelota ainaskaaan yhtään juosta tätä paattia ympäri, etkä varppina saa minua kiinni ja nosta maihin