Tiistai-ilta tuli taas aika tiukasti vietettyä Sanginjoen varressa, nyt ehti ihan oikeasti tulla jo pimeä. Ja kylymä!

Tirppa jatkoi taas suurien etsintöjensä tekemistä. Suuri yllätys oli hirvitornissa oleva maalimies, jonka paikantamiseen pieni koira sai kovasti tehdä töitä. Voi sitä iloa kun se sitten löytyi. Ilmaisua en tästä vaatinut ollenkaan, maali sai suoraan palkata kunhan kiipesi alas. Hirvitornimaalin jälkeen oli vielä kaksi tavismaalia, tai toinen oli kylläkin marjanpoimija, mutta Tirpan mielestä se oli ihan normaali. Ilmaisussa ei siis ongelmia. Tosi hieno pikku koira minulla. Vielä tässä tovi harjoitellaan vain tuota ketjua ja pikku hiljaa alan miettimään pikkulikalle kertomistapaa. Luultavasti se liittyy tassuihin ja pomppimiseen, mutta saas nähdä. Nila saa päättää sen itse, jos vain tajuaa, istumista ja tuijottamista en kuitenkaan aio valita.

Naava the tracker loisti jälleen. Jälki oli reilun pari tuntia vanha ja 409 metriä pitkä (kerrankin se tehtiin GPS:n kanssa). Tiina oli meillä perässä kävelemässä sen GPS:n kanssa. Esineitä oli kolme, joista yksi jäi metsään. Vaan eipä tuo haittaa. Neiti veti koko jäljen kamalaa kyytiä ja minä lähinnä roikuin liinan päässä. Epäusko meinasi vallata mieleni kun siellä pilkkopimeässä vitikoissa rämmittiin, mutta jäljen jälkeen katsottiin GPS:stä niin tarkasti jäljen päällä oltiin koko ajan. En ole merkkauttanut jälkiä ollenkaan, koska olen vaan päättänyt luottaa koiraani (se on se kuuluisa kompastuskivi) ja yritän opettaa Naavasta mahdollisimmin itsenäisen jälkikoiran, haussa se turvautuu minuun välillä liikaakin. Jäljellä ei hirveästi minusta apua ole. Kunhan se jälki sitten joskus menee hukkaan niin varmaan harmittaa, toistaiseksi ei ole tätä vielä tapahtunut.


Niin ja tosiaan, nyt on Naava ilmoitettu haun loppukokeen pimeäosuuteen 11.10 (olen jo ihan paskana nyt) ja Tirppa Messariin (naurattaa kengurumeininki jo valmiiksi).