Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, pienen pieni (tai tarkemmin ajateltuna suuren suuri) hobittikoirani täytti viime perjantaina viisi vuotta. Eihän sitä meinaa kukaan uskoa kun en minä itsekään. Tarkemmin ajateltuna se kuitenkin on jo aikuinen vaikka onkin ikuisesti peräkamarintyttö ja äidin vauva.

Syntymäpäiviä juhlittiin mökillä Kypäräjärven rannalla maksalaatikkokakun kera. Kakun päivänsankari joutui jakamaan valitettavasti pikkusiskonsa kanssa. Olisi varmasti onnistunut sen tuhoamisessa yksinkin.

Aurinko taisi just häikäistä kun kuva otettiin.

Sunnuntaina piipahdin koiranäyttelyssä Nennaa ja Metkaa seuraamassa ja jotenkin kummallisesti tuli sitten itsellekin mieliteko näyttelyyn. Siinä huumassani ilmoitin sitten Tirpan Rovaniemen ryhmänäyttelyyn, joka on elokuussa. Voi käydä siellä mutkan ja sen jälkeen taas vannoa, etten enää ikinä rahojani moiseen haaskaa, jonka jälkeen menee korkeintaan puoli vuotta ja sitten taas innostun. Tuli jopa sellainen olo, että voisin ilmoittaa Naavankin. Saa nähdä. Nämä minun prinsessani kun eivät varsinaisesti mitään kedon kauneimpia kukkasia ole niin sinänsä ei mitään paineita ole. Tai siis jos minun mielipidettäni kysytään niin totta kai ovat, mutta rotumääritelmä ja tuomarit eivät ole ihan samaa mieltä :).