Yhden koiran hieman oudoksi itsensä tunteva yksinhuoltaja täällä hei. Eilen hypättiin Naden kanssa junaan ja Naava päätyi tänään Elinan ja Juuson hoiviin, josta se kahden muun hoitapaikan kautta palautuu minulle reilun kolmen viikon päästä. Sydämessä hieman kivistää, ei me olla oltu näin kauaa erossa ikinä, mutta kun Espanjaan on vain pakko mennä ilman koiria. Tirppa pääsee huomenna kasvattajan luokse äipän ja siskon kiusaksi, saan sentään yhden koiran vielä pitää hetken. Vaikka vähän haikea mieli onkin, on koiraton loma ihan tervetullutkin. Kaksi koiraa (joista toinen vielä "suht" aktiivinen pentu) pääsykokeet ja työt yhdessä kaiken muun kanssa on kyllä ajaneet siihen pisteeseen, että tarvitsen totaalisen irtioton kaikesta. Vaikka pieni huono koiranomistaja olo meinaakin nostaa päätään en suostu kuuntelemaan sitä. Tytöillä on kyllä hyvät hoitopaikat, eikä sen suhteen tarvitse yhtään huolehtia.

Mutta nyt niitä uimakuvia, jotka ovat kyllä huonolaatuisia. Käytiin siis keikka Itä-Suomessa Heinävedellä, jossa keppihullu Nila repäisi ja alkoi melkein suorastaan vesipedoksi. Se jo oikeastaan ui pitkääkin matkaa, mutta sitten kävi vähinko ja pikkuneiti sukelsi, jonka jälkeen into hieman laantui. Kyllä se senkin jälkeen veteen reippaasti meni, mutta pitkiä matkoja ei uskaltanut uida. Naavalla ei ole veden kanssa muuta ongelmaa kuin se, ettei se osaa uida. Ei luultavasti uskallakaan, mutta jos se joutuu uimasyvyiseen veteen se yksinkertaisesti uppoaa. Naava kahlaa oikein mielellään ja hakee keppiä. kunhan jalat vain yltää pohjaan. Nilasta toivon nyt oikeasti uivaa koiraa.

Yllättäen huonolaatuisia kuvia