Nyt sitten korkattiin myös jäljestyskausi. Kaatosateessa, litimärkänä, mutta ihan ookoo menestyksellä, olettaen siis, että tämä oli ensimmäinen jälki. Naavasta siis on kysymys. Jäljellä pituutta about 300 m ja se oli kylvetty täyteen esineitä, kaiken kaikkiaan niitä taisi olla joku 8 kpl. Ikää ei tainnut olla kuin tunteroinen, mutta sade tietenkin vähän vaikeutti.
Naavan jäljestystyyli ei ihan just tarkin ole, kaikki esineet nousivat, mutta työskentely ei kyllä mitenkään tarkkaa ole. Periaatteessa se voisi vaikka mennä ilmavainulla esineeltä esineelle. Fiksuna tietenkin voisin merkkauttaa jäljet, mutta en jaksa. Voisin kokeilu mielessä kokeilla reilusti vanhempaa jälkeä, josko se tarkentaisi työskentelyä. Se voi olla myös huono idea. Ehkäpä mietin sitä ensi viikkoon asti, vkonloppuna tuskin ehditään treenata. Päähän laitetaan joka tapauksessa ihminen sen esineen sijaan.

Tirppa ihmelapsi taas loisti treeneissä. Ilmaisutreenit sujuvat suorastaan pelottavan hyvin ja mietin aivot sauhuten, mikä se on sitten se Nilan ongelma, Naavallahan niitä on ollut vaikka muille jakaa, mutta Nilan kanssa tuskin ainakaan samoihin törmätään. Olisi kiva osata ennakoida niitä. Tänään otettiin hassuja maaleja ja reipas pikkugöötti ei ollut edes kummissaan. Maalilta irtoaminenkin oli hienoa, en tainnut kutsua kertaakaan. Se potentiaalinen ongelma on sitten luultavasti siinä itse kertomisessa, varmaankin saan tehtyä tilanteen tavalla tai toisella pienelle koiralle painostavaksi. Onneksi sen aloittamiseen on vielä aikaa.

Ellei ihmeitä tapahdu mennään Naavan kanssa lokakuussa kokeilemaan sitä loppupimeää. Luultavasti pimeän aikaan niitä alkaa hyppiä ovista ja ikkunoista, mutta näin olen ajatellut.

AI NIIN! Tirppa-kenguru on ilmoitettu Seinäjoen näyttelyyn.Hui!