Viime tiistaisen lepäilyn jälkeen eritoten koirat puhkuivat energiaa. Naavan halusin treenata pimeällä, koska havaitsin, että koe on pian, eikä me olla treenattu ainakaan puoleen vuoteen pimeässä. Eipähän se koiraa haittaa, minua sitten kyllä sitäkin enemmän. Todennäköisyys tehdä typeryyksiä kasvaa ainakin kaksinkertaiseksi kun valot sammutetaan.  Allekirjoittaneella siis.
Helyllä oli etsintä, jonka melkein pilasivat kolme irti ollutta koiraa, joille kävin hilpeästi karjahtelemassa, etteivät tulisi Helyn luo. Selvisi sitten, ettei koirien lenkittäjillä ollut edes remmejä mukana....onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.

Pimeää odotellessa treenasin sitten ensin Tirpan kanssa, joka sai kolme maalia niin, etten minä tiennyt missä ne olivat. Ajattelin, että saatan tiedostamattani ohjailla Nilaa jos tiedän missä maalit ovat. Hyvin luultavasti teenkin niin. Maaleista kaksi oli metsän puolella ja yksi rinteen alhaalla lammen rannalla. Viimeisin osoittautui aika kinkkiseksi ja Tirppa-paralla meni sormi suuhun. Tai oikeastaan sinne suuhun meni sieni kun ei pikkukoira mitään muutakaan keksinyt niin alkoi popsimaan sieniä. Summa summarum: Nila on tähän mennessä löytänyt maalinsa suhteellisen helposti ilman suurempia ponnisteluja ja nyt kun maali olikin tosi vaikeassa paikassa eikä hajua saanut, pieni etsintäkoira oli tosi hämillään.  Etenkin kylmällä ilmalla hajut siis painuvat alas ja vesikin vetää niitä puoleensa. Täytynee nyt siis ottaakin neidille tuollaisia vaikeampia maaleja ja vaikkapa suoralla palkalla ihan. Sellainen muuten otettiin yksi kipale tänään. Nila otti Kirsiltä purkista yhden namin eli ykkösnamin, jonka on oppinut ottamaankin ja juoksi kertomaan minulle. Pieni koira oli ihan ihmeissään, että miksi se nyt tässä vaiheessa tuota purkkia mulle tuputtaa. Piti saada äiskä mukaan kanssa :).

Naava treenasi siis melkeinpä viimoisena kahdella maalilla, jotka menivät oikein mallikkaasti. Nadellakin oli maali veden äärellä, mutta sille se ei tuottanut vaikeuksia. Ilmeisesti se, että joutui odottamaan autossa niin kauan, lisäsi vain puhtia, koska Naava röhki ja puhisi innosta koko ajan. Ihana Etsintäpossu. Toistaiseksi olen ainakin hyvillä mielin menossa kokeeseen, vielä yhdet treenit, joissa voin jotain sössiä, mutta ehkä otetaan jotain niin helppoa ja yksinkertaista, ettei siihen ole mahdollisuutta.

OSE:lla on sunnuntaisin Active Dogin hallilla vuoro ja minäkin alan nyt sunnuntaista lähtien käymään siellä vaihtelevalla kokoonpanolla. Luulen, että Tirppaan tulee ehkä panostettua enemmän, mutta eiköhän Naavakin oman osansa saa.