Eli pitkästä pitkästä aikaa tsigut pääsi vähän leikkimään ihmisten etsintää. Tai Nade ainakin. Olimme Japun ja Juhanan kanssa metsässä ja pullakahvipalkalla palkkasin tyypit vähän kykkimään metsään. Naavalla siis molemmat maaleina. Molemmat olivat tuulen yläpuolella metsäautotien varrella. Käveltiin tietä pitkin ja Japu oli noin 100 metriä tieltä metsään päin. Naava sai hajun hyvin ja ilmaisu oli reipas ja oikein mallikelpoinen. Juhanalla olikin vaikeutukseksi mukanaan Vilma-vauva ja kyllähän Naava oli hieman ihmeissään. Ilmaisu oli suorastaan raivoisaa haukkua, mutta näytölle mennessä pysähtyi haukkumaan minulle ja oli vähän epävarma, että oliko tämä nyt se juttu. Mutta olen erittäin tyytyväinen kuitenkin, ei ennen ollakaan koirallisia ihmisiä ilmaistu (jos ei lasketa Markon ja Kurun  ilmaisua kun oltiin ensin ajettu kilsa takajälkeä..öhöm öhöm) ja meni melkein nappiin, pieni epävarmuus sallittakoon kun eka kerta oli kyseessä.

Tirpukka sai sitten harjoitella vähän ilmaisua tiellä. Ottaen huomioon, ettei olla tehty mitään pariin kuukauteen ja sitäkin ennen aika vähän ilmaisua niin olen tyytyväinen. Eipä tuolta pieneltä ja hömpältä voi vielä paljon odottaakaan. Syksyllä sitten aloitetaan kunnolla. Ehkä tuo ilmaisun valinta on ollut ihan hyvä, Tirppa ei edelleenkään hauku kuin TODELLA harvoin, lähinnä silloin kun on tositosi kierroksilla. Pitää katsoa mikä sille muokkautuu sitten tavaksi kertoa, haukkuminen ei ainakaan näillä näkymin tule kysymykseen. Olisin kyllä enemmän kuin onnellinen jos se oikeasti pysyisi noin hiljaisena. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.