Taas on ihan vahingossa kulunut hirveän paljon aikaa, enkä ole tännekään saanut mitään kirjoitettua. Eipä oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista olekaan tapahtunut, ihan normaalia eloa vain. Edelleenkin vietetään harrastusten osalta hiljaista kautta. Ilman autoa kahden koiran kanssa harrastaminen on ihan liian vaikeaa. Minulle siis, tiedän kyllä niitäkin, jotka sitä tekevät ihan helposti. En varsinaisesti usko, että tytöt siitä edes kärsivät, mutta poden kyllä jatkuvaa huonoa omatuntoa. Jos on aktiiviset koirat niin pitäisi itsekin jaksaa olla aktiivinen...huoh. Kyllähän me ulkoillaan, leikitään ja touhutaan kaikkea muuta, mutta aina se oikea harrastaminen on eri juttu...ehkä sitten taas kesällä.

Liekö johtuu keväästä, mutta molemmat tytöt on äärettömän energisiä. Lenkeillä riehutaan kuin viimeistä päivää ja Naava on itseasiassa melkein innokkaampi riehuja kuin Tirppa. Tirppa aina välillä katsookin huuli pyöreänä hullua isosiskoa. Talvella kun sitä ei oikein pikkusiskon kanssa riehuminen inspannut. Tirppa on toteuttanut itseään sitten tuhoamisella. Minulla ei taida olla yhtään ulkoilutakkia tai housuja, jonka taskuja ei olisi syöty rikki. Niissä on voinut olla ruokaa! Tirpan listalle ovat päätyneet myös yhdet kengät. Jokaista mattoa on alettu jyrsimään kuten myös keittiön sohvaa. Viime viikolla yhtenä iltapäivänä kämppää tuhoja siivotessani olin jo varma, että sille on etsittävä koti jonkun huippuaktiivisen ihmisen luota. Surin sitä yhden iltapäivän, itkin muutamat itkut, kävin lenkillä ja huomasin, että ehkä se sittenkin saa jäädä. Nyt sitten palattiin taas takaisin sitruunapantaan eikä sen jälkeen tuhoja ole tullut.

Nila ei huuda, mutta panta kuitenkin reagoi kolahduksiin ja pamauksiin niin se ei ilmeisesti uskalla alkaa hajottamaan mitään. Olen diagnosoinut sille murrosiän ja tylsistymisen, eroahdistuksesta tuskin on kysymys. Rauhassa ne jäävät aamuisin sinne nukkumaan kun lähden töihin ja tuhoja tapahtuu lähinnä silloin kun yksinolo venyy yli 6 tunnin. Ei vaan pieni koira jaksa olla tekemättä mitään. Lisäksi se liittyy aika vahvasti ruokaan. Kaikki millä on jotain tekemistä ruoan kanssa on revittävä auki. Ja kun ei minun nenällä kerrota mikä on sattunut koskettamaan jotain ruokaan liittyvää. Eikä ole mahdollista laittaa yhtään huonetta tyhjäksikään.Tirpalle ei muuten enää sisällä piilotella nameja!

Nyt ollaan pääsiäisen vietossa Kemijärvellä ja toivottavasti säät suosisivat, että päästäisiin keväthangille hiihtelemään. Junamatkalla ilostuin kovin pikkuneidin käytöksestä, koska se nukkui koko matkan vaikka vaunu oli täynnä koiria. Siellä oli jopa yksi ihana pikkuriikkinen chihu, jonkalaiset yleensä lietsovat Nilan aivan sfääreihin kun ne on niin ihania. Ehkä tämäkin joku aikuistumisen merkki...? *toiveikkaana*

Aikuistumisesta tulikin mieleeni, että Naava ihan oikeasti täyttää kesällä viisi! Mihin aika oikein menee? Naavasta kyllä alkaa huomata aikuisen koiran käyttäymistä. Syynä voi olla myös se, että sitä vertaa erityistapaus Tirppaan, mutta ehkä ihan oikeastikin. Se on aivan uskomattoman ihanaa, en kestäisi kahta lasta kerrallaan.

Ettei nyt kenellekään jäisi epäselväksi niin kaikesta huolimatta Tirppa on aika kiva pieni koiralikka niin paljon kuin se minulle harmaita hiuksia aiheuttaakin. Taidanpa minä siitä tykätäkin aikas paljon.

Jos vaikka kuviakin löytyisi kamerasta.

 

 

 

Tämähän oli ihan selvä juttu, vain typerys (eli kämppikseni Lellu) jättää kauppakassin lattialle vessassa käynnin ajaksi! Siellähän on iltapalaksi aiottua tuoretta leipää, josta ihan hyvin joutaa puolet pikku koiran suuhun, koska hänellä on N-Ä-L-K-Ä!

(en jaksanut taaskaan kääntää) Keittiön pöydällä hyppinen on meidän koirille ihan sallittu juttu, ainakin jos siellä on tomaatteja, joita on kiva repiä sitten ympäri keittiötä. Mattojen alla on aina muru tai pari ja niitä liukuesteitä on ihaaaanaa jyrsiä. Harmittavasti vain tuoli kaatui kaiken hauskanpidon keskelle. (Koko "ihanuus" ei paljastu kuvasta).

Joskus vähän yksi pikkukoira kiusaa isosiskoa, mutta ei paljonkaan..

Koska eihän tällainen voi olla mitään muuta kuin enkeli? Vai miten se nyt olikaan...hmmmm..