Tulin tänään siihen tulokseen, että kahden koiran kanssa tokoileminen on oikeastaan aika kiva juttu. Ainakin noiden minun kahden kanssa kun ne ovat kuin yö ja päivä. Tai ainakin melkein. Kun ensin ottaa toisen ja treenaa sen kanssa aikansa ja menettää hermonsa, on sitten hyvä vaihtaa toiseen koiraan, jonka kanssa ongelmat on ihan erilaisia ja saa menettää hermonsa sen kanssa. Sitten on taas iloinen vaihtaessaan autosta koiraa kun sillä toisella kuitenkaan ole juuri niitä ihan hirveitä ongelmia, menee tovi, että muistaa sen toisen koiran "hirveät" ongelmat jne.  Sitä kierrettä voisi jatkaa loputtomiin. Oikeastaan pitäisi ottaa kolmas koira vaan sen takia, että voisi välillä vaihtaa siihenkin.

Nilan kanssa treenaaminen onnistuu ihan hyvin jos vieraita koiria on vaan muutama. Siinä vaiheessa kun niitä alkoi olla 12 alkoi Tirpalla mennä vähän liian lujaa. Kyllä se sinänsä haluaisi tehdä minun kanssa töitä ja ottaakin ihan kivasti kontaktia, mutta sitä ei kauan kestä kun jossain tapahtuu jotain kamalan ihanaa ja sitä pitää alkaa tuijottaa.. Otettiin sitten kuitenkin ihan katsekontaktitreeniä, sivulle tuloa ja maahanmenoa. Olen alkanut naksutella "seuraamisesta" lähinnä siitä jos se hakeutuu oikealle paikalle kun kuljetaan. Ollaan me otettu liikkeelle lähtöjäkin vähän perusasennosta, mutta en sen kummemmin seuraamista ole vielä treenannut. Naava oppi sen ihan itsekseen kun sille naksuttelin, vähän olisi toiveissa sama Tirpankin kohdalla. Saahan sitä ohjaajaraukka aina toivoa.
Siitä olen tosi iloinen (tai ainakin aika ajoin olen), ettei Nilalla ole pienintäkään epäluuloa niitä toisia koiria kohtaan, mikä Naavalla on niin suuri, että se rajoittaa sen toko harrastamista jossain määrin. Luulen, että kunhan saan itsestäni maailman kivoimman, voi tuo loppupeleissä olla pienempi ongelma kuin Naavan vainoharhaisuus.

Päästiinkin sitten sopivasti Nadeen. Naavalla meni itseasiassa tänään oikein hianosti. Ryhmäliikkeenä otettiin pujottelua ja itselläkin alkoi naurattaa kun Naava seurasi kaikki muut osiot oikein hienosti, mutta kun Suuri ja Mahtava Epäilytys herää Naavan sisimmässä se ei vain voi. Silloin on pakko luimuilla kulmien alta sitä Suurta ja Epäilyttävää koiraa, joka silloinkin epäilyttää eniten. Kun epäilyksen taakan saa karistettua hartioilta muuttuu pieni göötti taas iloiseksi tokoilijaksi. Naava on ehkä entisessä elämässään ollut juutalainen toisen maailmansodan aikaan. Kaukot ja ruutu meni oikein hienosti, muuta me ei taidettu ottaakaan. Paitsi tuikitärkeää pallonheittelyä. Kaiken tämän jälkeen on perin kummallista, ett

Unohdin kameran mökille, mutta kunhan saan sen sieltä takaisin laitan tänne todistusaineistoa siitä, että Tirpasta saattaa kuin saattaakin tulla vesipeto. Kunhan se pääsee vielä Vinhamamman ja Tiivin uintikouluun ei sitä varmaankaan pidättele mikään.